historian siipien havinaa

Hledi ja minä

Aloitin siis hevostelun joskus ennen kouluikää. Äitini raahasi tallille kun itse innostui vanhasta harrastuksestaan uudelleen. ei aikaakaan kun ensimäinen oma hevosemme asteli silloiseen Savitaipalen ratsastustalliin aka pöntylään.


Ensimäinen hevosemme ikuna oli torinhevostamma Hledi, kiltti ja lempeä mammuskainen. Hledi jouduttiin kuitenkin lopettamaan sädeluuontuman takia.

Oskar

Hledin jälkeen meillä ei sitten tammoja ole ollutkaan (paitsi vuoraponini Itikka). Seuraavana tallissa seisoi vanha puolalainen kärryhevonen Oskar. Osku siirtyi kuitenin vihreämmille laitumille vain muutaman vuoden oleskelun jälkeen. Kiltti herrasmies kerkesi kuitenkin opettaa minulle paljon hevosten kanssa toimimisesta.

Putte <3

Sain oman hoitoponini nimeltä Putte. Putte oli hieman hmmph.. omalaatuinen tapaus jonka kanssa kyllä mikään päivä ei ollut samanlainen, vaan aina sattui ja tapahtui. Veijari opettikin paljon hevosten käsittelysta ja kuinka laskeutua maahan ennalta-arvaamattomasti.

Silti, kaikkien hevosvuosieni jälkeen, Putte on edelleen minulle se maailman monin poni ja sillä rulee aina olemaan oman egonsa kokoinen paikka sydämessäni :)



Oscarin jälkeen meille tuli suurensuuri torinhevonen Heeros. kuvan kaunis voikko ruuna. Tallilla käytiin äidin kanssa kahdestaan, hän hoisi Heeroksen ja minä Puten. Heeroksen kanssa parasta oli sen maastoseura- saatoimme käydä pitkiä maastoja minä ponilla ja äiti hevosella. ja jos yhden maastoreissun aikana tipuin Putelta vain 5 kertaa niin se oli jo vähän.. (voin ihan tässä leijua etten ole ponivuosien jälkeen tippunut hevosen selästä kuin alle 10 kertaa... ja vuosia kuitenkin on.. jotain siis opin!)

Eiris Eimse

Heeros myytiin ja tilalle tuli Salvador joka on meillä vieläkin.

Sakun kanssa samoihin aikoihin meillä oli vuokralla myös connemaraponi Itikka eli Eiris Eimse. Sakun ollessa vielä nuori ja hurja sain täyttää päiväni poneilulla ja harjoitella hieman oman hevosen omistamista.

Itikan kanssa pääsin kisaamaan enismäiset alue-kisani, osassa sijoituen. Hyppäsimme 90cm luokkia. saavutuksena Itikan kanssa on myös junnujen seura-este pronssia sekä kultaa. Valmentajana ponivuosina toimi Merja Jormanainen-Ylijoki sekä Carl-Harry Frey.

Itikka ja Saku

Kasvoin kuitenkin yli ponimitoista ja oli aika palauttaa Itikka omaan kotiinsa haikein mielin. Aloin ratsastaa sakulla enemmän ja pikkuhiljaa minä kasvoin ja opin sekä saku rauhoittui ja oppi enemmän :) ja tässä sitä nyt ollaan käynnistämässä 11 yhteistä vuotta, joka on toivottavasti yhtä hyvä kuin viimevuodetkin (sitä yhtä epäonnekasta lukuunottamatta!)



Tässä siis monivivahteinen hevoshistoriani, ei siinä sen kummempaa. Nämä nelijalkaiset ovat aibna kuuluneet elämääni ja nyt ammattini myötä kuuluvat toivottavasti vielä usean vuoden :)